Ef kävi Ruotsinlaivalla

Moikka kaveri! Ootko tyytyväinen elämäsi suuntaan?
Mut joskus voi olla tuuliajollakin. Samppa on se epäilyttävä ananasmies jonka kuva oli lehdessä kun se etti sitä mimmiä. ( www.electricbutt.com )
Muutettiin sen kanssa samaan kämppään.
Me tehdään nyt levyä kunnolla, se ilmestynee helmi-huhtikuussa.

Pepe oli stressmannissa töissä pari viikkoa, toisen niistä kipeenä ja sit se otti loparit.
Mä sain vissiin töitä jostain kravattiliikkeestä. Me ollaan vähän epämääräisiä tyyppejä kun tietyllä tapaa ajattelee... Tai siltä tuntu vielä tänään aikasemmin kun olin taas työkkärissä nuorison ryhmätilaisuudessa uusimassa työnhakua.
Siel oli yks työvoimakouluttaja jonka ääni oli hyvin rauhoittava. Sitä kun kuunteli ni sisälle levis sellanen rento ja lämmin hyvä tunne. Haluisin ehkä et se puhuis mulle iltaisin. Puhuis vaik kaikkee hyvää musta.
"Ef, sinä olet mitä mainioin nuorukainen, reipaskin kuin mikä. Löydät kyllä varmasti polkusi elämässä. Ja minulta saa tulla kysymään neuvoa, sitä varten olen olemassa."


Tähän väliin kuva Sampasta kokkaamassa

Mä kävin Ruotsissa. Paluumatkalla mulla oli tunteellinen olo ja päätin päihtyä ruotsinlaivalla. Hyvin pian kyselin jo ihmissuhdevinkkejä eläkeläisryhmäläisiltä (sain hyviä! esim. yhteiset harrastukset ja luottamus) ja kuuntelin hiukan poissaolevana "The Dreamers" -laivayhtyettä.
Tovia myöhemmin törmäsin käytävällä JAMESiin. JAMES oli irlantilainen ja tunsi Bonon ja tarjosi oluttölkkejä muille nuorille. Tykkäsin kyllä JAMESista! Hänen seurassaan oli muita kivoja tyyppejä Equadorista, Venäjältä ja Espanjasta.
Hetkeä myöhemmin olin jonkun Katin hytissä juttelemassa hänen ja hänen äitinsä kanssa. Kati tarjosi paljon viinaa ja kertoi että haluaisi elää joka päivän niin ettei kadu mitään vanhana.
Hävitin avainkorttini ja hain uuden.
Hyvin pian lauloinkin jo karaokessa Wonderwallia jonkun venäläisen kanssa. Vietin esityksemme jälkeenkin paljon aikaa näiden pietarilaisten arkkitehtien porukassa. Mielettömän mukavia! Vasempaan korvaani huusi koko ajan joku ruotsalainen mies paljon asioita joita en ymmärtänyt. Hän piti minusta. Muttei trubaduurista. Hetken päästä lakkasin vastaamasta.
Myöhemmin yöllä tunsin kovaa tarvetta niin sanotusti "puhua norjaa isoon luuriin". Annoin periksi vietilleni käytävän viihtyisissä saniteettitiloissa. Säästöhytissäni ei nimittäin ollut omaa wc:tä. En ollut kuitenkaan kovin tarkkaavaisessa mielentilassa, joten jouduin myös hieman siivoamaan jälkiäni. En oikein olisi jaksanut.
Aamulla heräsin jonkun pietarilaisen koputukseen ja tajusin että olemme Helsingissä. Kiskaisin nopeasti tuliaissuklaat aamiaiseksi ja juoksin myöhässä tyhjälle autokannelle. Ajokuntoni ei ollut ihan 10 000 mutta ajoin hyvin keskittyneesti treenikämpälle nukkumaan. Heräsin Raksa-Karin soittoon, hän tahtoi palauttaa lainaamani 50 euroa.
Rehellisiä ihmisiä on vielä.

-Ef